Imagiarium – tekoälyn ja lapsuusmuistojen inspiroima maalaussarja

Keväällä ja kesällä 2023 aloin pohtia, miten voisin yhdistää taiteeni ja kiinnostukseni uusiin teknologioihin. Tekoäly oli jo tuolloin vahvasti esillä, mutta halusin selvittää, miten se voisi toimia apuna omassa taiteellisessa prosessissa. Syksyllä 2023 aloin kokeilla eri kuvageneraattoreita, ja lopulta löysin mieleiseni työkalun. Pikkuhiljaa alkoi hahmottua ajatus omalaatuisesta muotokuvagalleriasta, jossa pääosassa eivät ole ihmiset, vaan kissat, sammakot ja kumiankat.

 Kissat – luonteva osa elämääni ja taidettani

Kissat olivat itsestään selvä valinta osaksi tätä projektia. Ne ovat olleet läsnä elämässäni aina – lapsuudenkodissa oli aina vähintään yksi kissa, ja nyt minulla on kaksi, jotka ovat mukana arjessa joka hetki. Työskentelen kotona, joten kissat seuraavat tekemisiäni, asettuvat keskelle työpöytää tai vain torkkuvat vieressäni. Niiden persoonallisuus ja läsnäolo ovat loputon inspiraation lähde, ja siksi ne ansaitsevat paikkansa myös taiteessani.

Sammakot – nostalgiaa ja satuja

Sammakoissa on aina ollut minulle jotain erityisen viehättävää. Luonnossa sammakon näkeminen ilahduttaa joka kerta, mutta ihastukseni sammakoihin juontaa juurensa jo lapsuudesta. Minulla oli kaksi kangassammakkoa – keltainen ja viininpunainen. Nimet olivat yksinkertaiset: Petra ja Petri. Jossain vaiheessa nämä sammakot olivat minulle aivan rakkaimmat lelut – puin niitä vaatteisiin ja työnsin rattaissa. Äitini kuulemma nolosteli, kun muilla lapsilla oli perinteisiä nukkeja ja minulla kaksi sammakkoa laamapaidat päällä.

Ajatus sammakkoprinssistä on myös kiehtova – lapsuudessa sammakkolelut olivat rakkaita, ja nyt aikuisena mieheni nimi sattuu olemaan Petri. Ehkä sammakot olivat jonkinlainen enne?

Kumiankat – hukassa ja löydettynä

Kumiankat liittyvät myös lapsuusmuistoihin. Minulla oli pienenä punainen kumiankka. Erään kerran olin Suomenlinnassa äitini kanssa, ja uitin ankkaa vedessä, kunnes aallot veivät sen mennessään. En epäröinyt hetkeäkään, vaan yritin rynnätä perään pelastaakseni ankan. Äitini sai minut kiinni ennen kuin olin syöksynyt veteen, mutta protestoin äänekkäästi. Tilanne sai lopulta onnellisen käänteen, kun lähellä ollut vene huomasi tapahtuman, poimi kumiankan talteen ja toi sen minulle takaisin.

Ehkäpä se oli juuri tämä dramaattinen käänne joka teki kumiankasta tärkeän hahmon. Nykyään meillä on muutama kumiankka vessaa ilostuttavana sisustuselementtinä – pieni muistutus siitä, miten pienetkin esineet voivat kantaa mukanaan suuria tunteita.

Imagiarium – muistoista syntynyt maailma

Nämä lapsuusmuistot, nostalgiset kiintymyksen kohteet ja satujen mielikuvat kietoutuvat yhteen Imagiarium-muotokuvasarjassa. Tekoäly toimii apuna luonnostelussa – annan sille lähtöideoita ja se ehdottaa kuvallisia ratkaisuja, joita jalostan edelleen. Maalaukseni yhdistävät realistista muotokuvamaalausta mielikuvituksellisiin yksityiskohtiin: kissat, sammakot ja kumiankat saavat ylleen erikoisia ja jopa absurdeja päähineitä, ja ne poseeraavat yksityiskohtaisten, tarinallisten taustojen edessä.

Tämä sarja ei ole vain kokeilu tekoälyn ja perinteisen taiteen yhdistämisestä – se on matka menneisiin hetkiin, nostalgisiin muistoihin ja siihen, miten pienet asiat voivat jättää elämäämme pysyvän jäljen.